Harjoitustyö paketissa!

Huh. Vedet on nyt imeytetty ja viivytetty ja käytetty hyväksi tontilla - paikkaa ja paikallisuutta sekä kestävää vihertuotantoa hyödyntäen.

Paikan ja paikallisuuden esiintuominen oli yllättävän hankalaa. Tontin maaperäoloista ei löytynyt kuin suuntaa antavaa tietoa, joten ryhmässä tekemämme ratkaisut olettavan maaperän olevan niihin sopivaa. Mitoitussateessa hyödynnettiin Helsingin tarkkojen mittaustulosten lukuja - oli pohjatietoa käyttää valitttua sadetta ja sateen kestoa. Tuulen suunnatkin selvitettiin - niiden hyödyntäminen ei tosin juurikaan ratkaisuissa näy... Ratkaisuissamme on hyödynnetty olemassa olevaa maastonmuotoilua ja pienillä korkomuutoksilla saatu vesiä johdettua sinne, missä niitä on pystytty hyödyntämään.

Aika monimutkaista vesi sitten lopulta on. Vaatii tarkkuutta korkojen kanssa - niiden ymmärtäminen ja kokonaisuuden hahmottaminen on suunnittelun kannalta erittäin tärkeää. Ilman tätä ymmärrystä menee suunnitelmat helposti pieleen. Hulevesien käsittelyssä olisi syytä pyrkiä niiden vähentämiseen ja estämiseen. Ennen kuin tätä pääsee tekemään, on tiedostettava, mistä alueen vedet tulevat ja minne ne menevät. Pinta-aloja ja laskemista, tuloksen ymmärtämistä... Vähän on vielä epäselvää, mikä määrä hulevettä on paljon ja mikä vähän...

Alun kankeuden jälkeen tämän "bloggauskin" on alkanut sujua. Ensin oli todella vaikea lähettää yhtään tekstiä julkaistavaksi. Lukemalla ja kommentoimalla muiden blogeja tästä kirjoittelusta on tullut ihan mukavaa.

Kiitos Sarille ja Katjalle - ihanalle ryhmälle - hyvästä työstä ja mukavista kahvihetkistä - teitä tulee ikävä!

Luomuvesirakentamista…

Jo on aikaa vierähtänyt Ulla Loukkaanhuhdan (Ramboll) esityksestä.

Järkevää luonnonmukaista hulevesien hallintaa – siihen pyritään, kuten haastateltava totesi.

Haastattelusta jäi mieleen maininta, että kansallinen hulevesiopas olisi tulossa ehkä vuonna 2011 syksyllä eli aika pian. Ainakin isommilla kaupungeilla on jo omansa. Ja Vantaan mainittiin olevan Suomen johtava kaupunki – toimintamallit ovat jo muodostuneet ja ihmisten tietoisuus on hyvällä mallilla. Mielenkiintoinen huomio oli myös, että koulusta valmistuneet vesialan ihmiset hallitsevat jo näitä hulevesiasioita – koulutus siis kannattaa!

Mielenkiintoinen oli esitetty hulevesien prioriteettijärjestys eli miten hulevesien kanssa toimitaan.

4 johtaminen suoraan vesistöön

Viimeinen oljenkorsi. Jos mikään muu ei onnistu, joudutaan turvautumaan tähän vaihtoehtoon. Se tarkoittaa sitä, että hulevedet vievät mukanaan vesistöön kaikki keräämänsä epäpuhtaudet. Väliin olisi hyvä saada edes jonkinlainen tasausallas, johon pienhiukkaset laskeutuisivat tai jokin muu virtaamaa hidastava juttu.

3 keräys ja johtaminen keskitettyihin järjestelmiin

Tämä on tällä hetkellä varmasti se yleisin ratkaisu etenkin tiiviisti rakennetussa ympäristössä. Kattovedet ja muut pintavedet ohjataan sadevesijärjestelmien kautta puhdistuslaitoksiin. Parempi tämä kuin vaihtoehto neljä, vaikka ylikuormittaakin ajoittain vedenpuhdistuslaitoksia. Hmm. Onko sittenkään? Onko parempi, että vedenpuhdistamoiden prosessi häiriintyy sadevesistä kuin sadevesien suora johtaminen vesistöön? Kummasta tulee enemmän vauriota vesistölle? Pääseekö puhdistamolta epäpuhtaampaa vettä kuin hulevedet ovat?... Kehittyneessä järjestelmässä sadevedet eivät tietenkään mene jätevesivierämistöön.

2 viivytys ja suodatus avojärjestelmiin syntypaikalla

Hulevesipainanteita, viivytysaltaita, avo-ojia…

1 hulevesien hallinta ja käyttö paikalla

Tämä on jo vähän helpompi toteuttaa. Tarkoittanee käytännössä pintamateriaalien uudelleenmiettimistä ja vesien systemaattista keräystä ja hyödyntämistä paikan päällä vaikka kasteluvetenä. Ollaan tietoisia miksi ja mistä hulevesiä omalla tontilla syntyy.

0 hulevesien vähentäminen ja estäminen

Tämä vaihtoehto esiteltiin viimeisenä ja parhaana. Tähän ei varmaankaan vielä pitkään aikaan kaikkialla pystytä. Se vaatii onnistuakseen muutoksen rakentamiskulttuurissa – kovien pintojen vähentämistä ja monipuolisen ympäristön säästämistä/rakentamista.

Jossain vaiheessa puhuttiin rahastakin. Verrattiin hulevesien avojärjestelmän ja putkituksen kustannuksia. Maanalaiset putkijärjestelmät ovat kalliimpia rakentaa kuin hulevesien avojärjestelmät. Avojärjestelmien hintaa laskee mahdollisuus hyödyntää ympäristön tarjoamia valmiita luonnonmukaisia ratkaisuja. Putkistojen vuosittainen hoito taas on selvästi halvempaa kuin luonnonmukaisten hulevesijärjestelmien. Avojärjestelmiin on tehtävä vuosittain huoltotöitä ja osittaista uusimista. Niin se menee, kun ollaan elävän luonnon kanssa tekemisissä. Kasvit kasvavat. Luonnonmukainen järjestelmä ei pysy muuttumattomana kauaa. Putkissa ei ole niin paljon muuttuvia tekijöitä kuin elävää luontoa.

Samalla pohdittiin myös vastuutahoja. Kuka pitää huolta hulevesijärjestelmistä? Pohdinta päätyi siihen, että jollakin on oltava kokonaisvastuu toiminnasta, että homma toimii. Näin se varmasti on. Vastuu pidetään alusta asti kuitenkin myös tuottajalla. Hyvähän se on, että jokainen joutuu kohdallaan miettimään ratkaisujaan – pinnoitteita ja vesien uudelleenkäyttöä. Kai tämä hulevesiasia joskus arkipäiväistyy niin paljon, että tonttikohtainen, luonnonmukainen järjestelmä on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Harjoitustyö

Nyt on sitten kommentointi aloitettu oululaisten työn kohdalla. Mielenkiintoista seurata, millaisiin ratkaisuihin he päätyvät. Kiva nähdä toisen koulun opiskelijoiden piirustustyyliä...

Missä virrat yhtyvät

Innostuin nyt viimeinkin lukemaan Hulevedet rakennetussa ympäristössä –kirjaa (Eskola&Tahvonen, 2010). Hyvin selkeälukuinen kirja, joka käsittelee juurikin samoja asioita kuin luennoitsija. Kirjasta luettuna samat asiat on helppo kerrata. Lukuja pystyy vertailemaan ja pohtimaan paremmin.

Onneksi nämä virtaama-asiat eivät olleet ensimmäistä kertaa esillä – kaava kun itsessään jo näyttää jotenkin monimutkaiselta lähestyä. Vaikka eihän se sitä ole. Selkeä se on. Taulukot antavat suoraan lukuja, joita tulee vain sijoitella kaavaan. Vaikeampi pala tulee sitten tuloksen käsittelystä. Mitä se luku siellä yhtäläisyysmerkin perässä sitten oikein tarkoittaa? Virtaamaa joo, mutta mitä se virtaama sitten tarkoittaa käytännössä ja mikä on eri suuruisten virtaamien vaikutus? Miksi niitä halutaan laskea ja mitä ne luvut meitä hyödyttävät?

Ja sama koemaisessa kysymys-vastaus –asettelussa.

Mitä se luku kaavan yhtäläisyysmerkin perässä tarkoittaa ja mitä se tarkoittaa käytännössä? 

Q=u x A x i

Kaavassa Q kertoo virtaaman määrän. Virtaama syntyy valumakertoimen, käsiteltävän pinta-alan ja mitoitussateen rankkuuden tulosta. Valumakerroin riippuu siitä, millaiselle pinnalle sataa. Valumakertoimeen on huomioitu se, että osa sadannasta haihtuu ja osa imeytyy maahan. Mitoitussade on laskennallisesti saatu keskimääräinen sade, jonka arvona käytetään tavallisesti 150 l/s hehtaarille.

Q on siis se hulevesimäärä, joka pitäisi hoidella jotenkin.

Mikä on eri suuruisten virtaamien vaikutus?

Mitä suurempi virtaama, sitä enemmän hulevettä. Isoille vesimassoille tarvitaan tehokkaammat tai laajemmat alueet niiden imeyttämiseen ja viivytykseen.

Miksi virtaamaa halutaan laskea? Mitä saadut luvut meitä hyödyttävät?

Jos pystytään ennakoimaan sadannan aiheuttama vesimäärä laskemalla, voidaan rakentaa järjestelmät toimimaan niin, ettei tulvatilanteita pääse syntymään. Toisaalta voidaan miettiä pintavaihtoehtoja, kun on tiedossa eri alojen tuottamat vesimäärät. Tuloista saadaan selkeää ennen - jälkeen -dataa. Mitä pienempi virtaama, sitä vähemmän vettä tulee johdettavaksi esimerkiksi sadepuutarhoihin.

Itseäni selkeytti vähän, vaikka niukoiksi jäi vastaukset omiin kysymyksiin. Tärkeintä on ymmärtää, mitä kaava kertoo.

Katot pysäkkien yllä

Hennan blogia joskus kommentoidessani pohdiskelin josko bussipysäkeiden kattoja alettaisiin tehdä viherkatoiksi -  saisi materiaali vähän julkisuutta enemmän. Miettikäähän, miltä näyttäisi vaikka Tampereen Hämeenkatu, jos joka bussipysäkin katto kasvaisi jotain jännittävää! (Ei nyt jaksa ajatella ilkivaltaa vaan kaikkea sitä ihanaa heinää ja kukkaa, jota se voisi pukata…)

Tein jokin aika sitten viherkattohakuja netistä ja kuinka ollakaan – törmäsin viherkattobussipysäkkiin! Kuva on San Franciscosta.

lähde

Ja muuta mukavaa...

lähde

lähde

Miksi haaveilla jostain isosta, kun voi aloittaa tekemällä jotakin pientä!

Vielä Sketch up:ista

Se näyttää niin helpolta! Lammikoita putkahtelee pihalle ja muovitus syntyy kädenkäänteessä. Ja sitten kun itse avaa ohjelman… Uutta ohjelmaa pitäisi käyttää säännöllisesti, jotta sitä oppisi. Nyt Sketch up:in käyttöni on ollut lähinnä epämääräistä säätämistä. Näyttäisi kyllä siltä, että ohjelmalla saa nopeasti selkeitä ja visuaalisesti hyvännäköisiä kuvia. Maastomallin sai helpommin tehtyä kuin VW:llä. Tekstityökalukin vaikutti hyvältä. Valmiilla kasvi- ja kivikomponenteilla lammen ympärille tuli heti ilmettä. Pitää siis osata hakea oikeilla nimillä asioita, niin löytäisi kaikkea kivaa.

Tällä kertaa seuraaminen kävi helpommin – kahden koneen taktiikasta oli apua. Toiselta tuli luento täydellä ruudulla ja toisella sohlasin sketchuppia. Kyllä se vaatii silti uuden katselukerran, että saa kaiken tehtyä, niin kuin piti..

Youtube-video Google Earthin käytöstä näytti yksinkertaiselta, mutta vaatii toki sen, että kohde on kuvattu tarpeeksi hyvällä tarkkuudella, jotta talon saa oikealle paikalle...

Putketonta vedenkiertoa

Ajatuksia herättävä aloitus luennoitsijalla! Luonnon omat ratkaisut ovat aika usein parempia kuin ihmisen kehittelemät. Putketon vedenkierto on siis erittäinkin tavoiteltava asia.

Kuvassa luonnollinen vedenkierto ja kaupunkiympäristössä tapahtuva kierto. Luonnossa pintavaluntaa 10 %, kaupunkiympäristössä 55%...

lähde

Suunnittelukohteen karttatarkastelu selvittää alueen maisemarakennetta ja auttaa suunnittelijaa näkemään paikan potentiaalin. Kuten luennoitsijakin sanoi: hyödynnetään olemassa olevaa maisemarakennetta. Joka paikalla on omat erityispiirteensä ja vahvuutensa. Toki myös heikkoutensa. Heikkoudet luovat mahdollisuuksia. Kehitetään heikkouksista mahdollisuuksia, mahdollisuuksista vahvuuksia ja ylläpidetään jo olemassa olevia vahvuuksia. Ja meillä on strategia, jonka pohjalta toimia! Näiden vahvuuksien, heikkouksien ja mahdollisuuksien löytäminen voi siis vaatia pitkällisiäkin pohdintoja ja ilmakuvatarkasteluja – mitä sitten, jos tuloksena saadaan toimiva ja paikkaan sopiva ratkaisu!

Luonnonmukaisuus tuntuu nyt olevan kyllä tapetilla joka paikassa. Jo sana asettaa suuria paineita sitä toteuttavalle. Voinko suunnitella luontoa, luonnonmukaista, jos luonto lähtee vapaudesta, suunnittelemattomuudesta, yllättävistä tapahtumaketjuista – arvaamattomista koukeroista? En. En ainakaan saavuta samaa tulosta, jonka luonto itse saa aikaan. Pieni järjettömyys olisi siis paikallaan myös suunnittelussa.

Katsastin hieman luennoitsijan mainostamaa rantavehnää:

Saatavuus tuntuu olevan hyvä ja tarjolla on suomalaisia taimia. Hinta 3,50 – 5,20€ (Ø 9 cm ruukku), viihtyy hiekkamaassa.

SketchUp innostaa!

Jep! Kivalta tuntuu! Moni asia tuntuu toimivan kätevästi komponenttien kautta. Julkisivukuva näytti kätevältä ja nopeammalta käyttää kuin VW:n koko talon mallintaminen. Täytyy kokeilla vielä samantapaista harjoitusta itsekin.


Nettisivuja selaillessa vastaan tuli monenlaisia kuvia. Ohjelmalla saa aikaan hyvin eri tyylisiä kuvia omasta osaamistasosta riippuen.


Hulevesien maanalainen säilyttäminen ja johtaminen näytti esimerkissä selkeältä. Vesien kulkeutuminen ränejä pitkin aina hulevesikasetteihin näkyi yhdellä silmäyksellä varsin kätevästi. Kiinnostavaa vielä kokeilla maastomallin tekoa - on varmasti aika havainnoillista esittämään hulevesien kulkua.


Seuraavassa poimintoja mallinnuksista.

Samasta kuvasta saa todella erinäköisen  vaihtamalla renderöintiyyliä.

lähde

 Puisto kaupungin keskellä.

lähde

Herkkää...

lähde

Sama katos, eri tunnelma

lähde

SketchUp

Vaikuttaa ihan mukavalta ohjelmalta. Tutorvideot olivat aika selkeitä ja kaksi ekaa tuolia onnistuivat hyvin, vikan kanssa sai vähän vaivata päätään. Mutta pikakomentoihin ihastuneena tein hyviä löytöjä sählätessäni: näppäimistöllä pääsee helposti moneen toimintaan…

H – käsityökalu

R – suorakaide

T – mitta

M – siirto

ja monia muita…

Ohjelmana SketchUp vaikuttaa nopealta tavalta tehdä 3D-malleja. Kappaleiden muokkaus tuntuu suht helpolta. Renderöinneistä löytyy kivoja luonnostyylejä, jolla saa hävitettyä suorien viivojen jyrkkyyttä ja tuotua rentoutta mallinnuskuviin. Vaikuttaa oivalta työkalulta nopeaan havainnekuvien tekoon. Ilmaisuus on pelkkää plussaa.

Hulevesimietteitä

Ylläpitoa jaksetaan tehdä 1-3 vuotta.

Mielenkiintoinen huomio Paula-Kaisan esityksessä. Ensimmäinen vuosi menee innostuksessa, toinen vuosi vähän rutiinilla ja kolmas vuosi ”jos nyt sitten vielä yrittäisi…”. Haasteena olisikin siis suunnitella luonnonmukainen hulevesijärjestelmä, joka hoitaisi itse itseään kolmen vuoden hoidon jälkeen. Vai olisiko tässä jollakin paikallisella yrityksellä tilaisuus erikoistua näiden hulevesijärjestelmien ylläpitoon?

Avoin asfaltti.

Uusi juttu minulle! Voisi hyödyntää vaikka asuinalueiden sisäisillä teillä, pihakaduilla ym. vähän liikennöidyillä teillä ja P-alueilla. Joku ongelma siinä oli..? Jaana (YH Novia) taisi mainita jotain sen tukkeutumisesta…

Mihin hulevettä voidaan käyttää?

Rännivesiä (suht puhdasta vettä) voisi käyttää kasteluun, auton pesuun, katujen pesuun, vesiaiheisiin…

Miksi viherkattojen käyttöä epäillään?

- Itseäni mietityttää tällä hetkellä lumi – katot ovat kovalla rasituksella—kuinka helposti lumi tippuu katoilta? Vaaditaan ehkä enemmän työtä lumen tiputtamiseen, eikä lumi valu sieltä kovin helposti itsekseen.

- Ei tiedetä materiaalien ja tekniikan kehittyneet – Ruotsissa VegTech on toiminut jo vuosia, tullut viimein Suomeenkin. 

Erästä hulevesiselvitystä lueskellessani huomasin, kuinka suuri vaikutus jo pelkästään maalajilla on hulevesien imeytymiseen. Törmäsin termiin imeytymiskapasiteetti. Ymmärsin sen matkana, jonka vesi imeytyy maahan tunnissa. Karkeassa hiekassa vesitippa imeytyisi 21 cm, kun taas savessa sama luku olisi 0,05 cm. On siis aika paljon eroa, yrittääkö hoidella hulevesiään hiekka- vai savipitoisessa maassa, varsinkin jos imeyttämään ryhtyy.

Vesi on märkää – ajatuksia hulevesiopinnäytetöistä

Paula-Kaisan (Hamk) esityksestä jäi mieleen päällimmäisenä ajatus siitä, että paikallisesti hulevesien käsittelyllä on paljonkin merkitystä paikalliseen lajistoon. Erinäköiset luonnonmukaiset viivytysaltaat ja vesiuomat tarjoavat elinympäristöjä hyönteisille ja sitä kautta ravintoa vaikkapa linnuille – rikastutetaan ympäristöä. Joka paikassa ei toimi samanlainen pakettiratkaisu – siinä kai luonnonmukaisten ratkaisujen hienous. Eihän luontokaan ole missään samanlainen – samankaltainen kyllä. Luonnonmukaisessa hulevesien käsittelyssä täytyy siis tutustua ensin alueen erityispiirteisiin. Mistä vettä tulee, paljonko sitä tulee, mihin sen tulisi päätyä, miten se sinne päätyy, pitääkö viivyttää, miten ympäristö suhtautuu hulevesijärjestelyyn, miten se näkyy ympäristössä… Kokonaisuuden hallintaa.

Ai niin! Hienoa PK! – Suunnittelu avainasemassa hulevesien käsittelyssä – meitä siis tarvitaan!

Jaanan (YH Novia) puheenvuoron alusta jäi heti mieleen luokittelu, jossa ensimmäisenä kohtana oli, että hulevedet tulisi käsitellä ja hyödyntää niiden syntysijoilla. Opinnäytetyön koulupihaan oli tehty paljon muutoksia, jotta hulevesien kanssa pärjättäisiin. Silti laskelmissa todettiin, ettei muutokset vielä riittäisi suuremman sateen sattuessa. Kuinka paljon ja kuinka suuria muutoksia oikeastaan tällaiset kohteet tarvitsevat? Vastaavanlaisia koulupihoja on Suomessa varmasti useita kymmeniä: suuret kattopinta-alat, piha asfalttia ja vastassa aikuiset, joiden suurin huoli on, että lasten kengät kastuvat sadepuutarhoissa. Tontteja ei varmaankaan pystytä kasvattamaan, että saataisiin enemmän tilaa imeyttää vesiä. Ehkä julkiset kohteet tulisikin hoitaa mahdollisimman huomaamattomasti hulevesikasettien avulla. Pidetään vesi piilossa, niin siitä ei tule ongelmaa. Käytetään se hyödyksi koulupihan istutusten kastelussa. Säilyykö vesi sulana siellä maan sisällä? Paljonko vettä tarvitaan luistelukentän jäädyttämiseen? Voitaisiinko kerättyä hulevettä hyödyntää tähän niin kauan kuin sitä riittää säiliöissä? Niin, vai pitäisikö huleveden olla kuitenkin esillä, ettei sitä unohdettaisi? Poissa silmistä – poissa mielestä. Voitaisiinko tehdä naapuriyhteistyötä ja tehdä yhdessä isompi sadepuutarha tonttien rajalle? Onko isompi sadepuutarha tehokkaampi kuin monta pientä?

Matleenan (Oamk) opparissa oli käytetty maisema-analyysikarttaa, jolla paikannettiin alueen vesiolot ja tutkittiin, mihin vedet luonnollisesti virtaavat. Vettä on aika vaikea juoksuttaa ylämäkeen, joten tällainen tutkastelu varsinkin laajempien alueiden hulevesiä käsitellessä on tarpeen. Valuma-alueet ja vedenjakajat kertovat siitä, miten vesi paikallisesti liikkuu. Tällainen karttatyöskentely onnistuu uusilla kaava-alueilla, mutta tiivistysrakentamisen parissa se on hankalaa.

Kiinnostava seikka oli se, että ekologinen rakentaminen esti kuitenkin vihreän katon käyttämisen – arkkitehdin ja maisemasuunnittelijan ajatukset eivät kohdanneet. Kuinka usein joudutaan vääntämään kättä, kuka saa päättää mitä tehdään tuolle katolle – ehkä isoimmalle kovalle pinnalle koko tontilla? Tässä kohteessa siis arkkitehti, joten hulevesiä päädyttiin käsittelemään maassa: sadepuutahoissa, vesiaiheissa, kasvillisuuspainanteissa, ylivuotona maastoon. Veden uudelleenkäyttöäkin oli pohdittu: kasteluvetenä viljelypalstoilla ja puutarhassa.

Hulevesitapaus

Koko ajan pyritään tiiviimpään kaupunkirakenteeseen – rintamamiestontista lohkotaan toinen tontti ja rakennetaan uusi talo muiden puristuksiin. Tehokasta! Tämä tosin johtaa siihen, että hulevesien määrä lisääntyy samaa vauhtia kattopinta-alojen kanssa. Kun sateiden määrän ennustetaan kasvavan tulevaisuudessa, pieneltä alalta tuleekin pian niin paljon hulevesiä, että ollaan pulassa. Mihin ne kaikki laitetaan? Jos ne johdetaan jätevedenpuhdistamolle, puhdistusprosessi häiriintyy aktiivilietteiden laimetessa liikaa. Ei siis sinne. Jos ne johtaa suoraa jonnekin lähimpään vesistöön, sen tasapaino järkkyy – tästä huolestuttava tapaus Kangasalta. Rakenteilla olevan teollisuusalueen hulevedet täyttivät rankkasateiden aikaan hulevesialtaan, jonka ylivuotoputkesta pääsi hapanta vettä laskuojan kautta pieneen järveen. Tämän seurauksena järvi happamoitui. Järveä pyrittiin hoitamaan kalkitsemalla ja ilmeisesti siinä onnistuttiinkin hyvin -vaikutuksia tarkkaillaan kuitenkin edelleen. Tapaus herätti keskustelua ja huolta. Ehdittiin siinä jo alueen suunnittelijatkin haukkua...

Teollisuusalueen rakentamistapaohjeessa on ohjeet hulevesien vähentämiseksi: tontin pinta-alasta 15 % tulee olla istutuksia ja läpäisemättömiä pintoja tulee välttää. Mielestäni tämän suuntainen ohjeistus, joka on sidottu tontin pinta-alaan, on järkevää. Kaavoituksella voisi ottaa enemmän kantaa hulevesien käsittelyyn. Tähän suuntaan ollaan kaiketi menossa. Vaikka halutaan tiivistä ja tehokasta rakentamista, kaavaan tulisi varata suoraan alue hulevesien käsittelylle ja Vuoreksen tapaan rakennustapaohjeissa antaa selvät ohjeet, miten hulevedet käsitellään tonttikohtaisesti. RTO:ssa voitaisiin antaa myös prosenttimäärät paljonko kovia pintoja saa olla ja paljonko istutusalueita pitää olla.

Ekologista suunnittelua

Artikkeli ekologisesta pihasta ja sen suunnittelusta – täyttä asiaa, vaikka onkin jo pari vuotta vanha juttu:

http://www.ekopiha.info/artikkelit_ekologinen_piha_on_osa_ymparistoa.htm

Kirjoituksessa Hannu Säilä nostaa esille paikan ja paikallisuuden moneenkin otteeseen. Hän muistuttaa olemassa olevien kasvien hyödyntämisestä, kasvien kotoperäisyydestä ja sen vaikutuksesta niiden menestymiseen, paikallisten materiaalien hyödyntämisestä ja kovien materiaalien vaihtoehdoista.

Ekologiasta

Mitkä ovat ekosysteemin pahimmat ongelmat? Irtaudutaan luonnosta eikä nähdä oman toiminnan vaikutuksia ympäristöön. Väestön liiallinen kasvu lisää maapallon varojen liikakulutusta. Käytetään edelleen fossiilisia polttoaineita, aiheutetaan hiilidioksidipäästöjä, ilmasto lämpenee ja muuttuu. Mikä on suunnittelijan suhde ekosysteemin ongelmiin?

Paikka ja paikallisuus mielessä ihmisten toiveet ja odotukset pihalta voivat olla ongelma. Toivotaan pihalta sitä, mitä lehdessä on, eikä ymmärretä oman pihan luonnetta ja suhdetta ympäristöön. Haasteena olemassa olevien asioiden hyväksikäyttö – uskallus jättää isoja puita paikalleen, kunnostaa vanhaa jne.

Suunnitelman tulee kestää aikaa ja sen mukanaan tuomaa muutosta. Trendien mukaan vaihtuu vain pieni osa pihasta. Suunnittelijan tulee nähdä tätä päivää pidemmälle – mitä asukkaat tekevät pihallaan viidentoista vuoden kuluttua, miten kasvit kasvavat ja muuttavat tilaa ja tilasarjoja. Kaikki se, mitä piha tulee olemaan, vaikuttaa siihen, millainen suunnitelmasta tehdään. Suunnitellaan paikan ehdoilla, käyttäjän toiveiden mukaan lakeja ja normeja unohtamatta.

Ekologia suunnittelijan työssä. Suunnittelija vastaa ekologian haasteisiin omalla toimintakentällään. Suunnittelukohteen tunteminen auttaa ekologisissa valinnoissa. Samaa ratkaisua ei voi kopioida sellaisenaan paikasta toiseen. Vaikka suunnittelupalikat olisivatkin samat, voidaan niistä rakentaa hyvin erilaisia kokonaisuuksia – paikan ehdoilla. Kohteen tarkka analysointi auttaa suunnittelijaa tekemään juuri siihen paikkaan sopivan suunnitelman. Jokaisella tontilla on omat heikkoudet ja vahvuudet. Kai koko SWOT-analyysin voisi tehdä pihaan. Ottaa siis mukaan vielä uhat ja mahdollisuudet.

Pitääkö vaakakupin toisella puolella aina olla raha? Onko ekologiset ratkaisut aina kalliita? Ei mielestäni. Ammattisuunnittelijan tulee olla tietoinen tekemiensä ratkaisujen vaikutuksista. Ainakin jollakin tasolla. Hyvä ja loppuun mietitty ratkaisu voi pitkällä aikavälillä olla paljonkin halvempi ratkaisu kuin ensimmäinen ”halpa ja hyvä” ratkaisu. Elinkaariajattelu kannattaa – luentoesimerkin nurmikko on halpa rakentaa, mutta ylläpito kallista…

Muutama ajatus hulevesistä

Enpä ennen maisun opintojen alkua ollut törmännyt käsitteeseen hulevesi. Ennen se oli vain sadevettä ja sulamisvettä – vapaata vettä, joka meni minne halusi.

Se sama vesi on nyt hulevettä – vettä, joka ei enää saa mennä minne haluaa. Hulevesiä pyritään ohjaamaan pois rakenteista hyvien pinnantasaussuunnitelmien avulla. Vettä viivytetään, imeytetään ja kerätään – pyritään miettimään, mistä se tulee ja minne se menee. Ja kaikki tämä suunnitellaan osaksi ympäristöä.

Tonttikohtainen hulevesien käsittely on mielestäni järkevää. Hoidetaan vedet paikallisesti. Näin jokin paikka ei kuormitu aivan liiaksi näistä vesistä. Ja saadaan tuo arvokas vesi järkevään käyttöön (kasteluvettä varastoon...). Mielenkiintoista nähdä parin vuoden päästä, miten Vuoreksen asuinalueella tässä onnistutaan.

Tyhjä sivu

Tyhjän sivun kirous. On paljon helpompi vaihdella blogin taustakuvaa kuin saada aikaiseksi järkevää tekstiä...